Onko lapsellasi heikko kouluitsetunto?

Onko lapsellasi heikko kouluitsetunto? Tässä esimerkkejä, miten voit tukea lapsen kouluitsetunnon vahvistumista!

Minä yksityisopettajana ajattelen, että tärkein tehtäväni on tukeaa ja vahvistaa oppilaan kouluitsetuntoa.  Kun lapsella on vahva kouluitsetunto, hän vastaanottaa opetusta paremmin ja osaa ottaa vastuun omasta oppimisesta.  Oman määritykseni mukaan kouluitsetunto koostuu mm. rohkeudesta yrittää, vahvuudesta epäonnistua ja taidosta asettaa itselleen tavoitteita. Käytän sanaa kouluitsetunto siitä itsetunnon osasta, joka liittyy koulunkäyntiin. Lapsella voi olla vahva itsetunto, mutta heikko kouluitsetunto tai toisinpäin. Vahva kouluitsetunto johtaa omaehtoiseen oppimiseen ja epäonnistumisten sietämiseen.

Miten sinä voit vahvistaa lapsesi kouluitsetuntoa?

Kannusta yrittämään

Oppilaalla, joka uskaltaa (epäonnistumisen riskistä huolimatta) yrittää koulumaailmassa omien rajojensa ylitse, voidaan sanoa omaavansa vahvan kouluitsetunnon. Mikäli oppilalla ei ole rohkeutta yrittää, hän sattaa alisuoriutua koulutehtävistä.  Alisuoriutuva oppilas ei uskalla yrittää, sillä hän pelkää epäonnistumista. Olen opettanut monta alisuoriutuvaa oppilasta: kannustamisella ja yrityksestä kehumisella, he ovat uskaltautuneet poistua omalta mukavuusalueelta.  Ainoastaan silloin, kun lapsi uskaltaa yrittää, hänellä on mahdollisuus saada onnistumisen kokemuksia. Kun lapsi yrittää, on aika myös kehua. 

Perheessä lasta tulisi kannustaa yrittämään, vaikka hän tuntisi epävarmuutta ja haluaisi luovuttaa. Tärkeää olisi luoda lapselle tilanteita, joissa hän tuntee epävarmuutta, mutta saa tukea jatkaa yrittämistä. Nämä tilanteet vahvistavat lapsen kouluitsetuntoa eniten.  Vanhempien olisi hyvä kannustaa kotona arkisissakin askareissa, kuten uuden harrastuksen aloittamisessa. Rohkeus yrittämiseen, siirtyy koulunkäytiin arkitilanteiden kautta. Kouluitsetuntokin heikkenee, jos lapsi on tottunut alisuoriutumaan myös kotona. Vahvan kouluitsetunnon rakentuminen vaatii kannustusta juuri sillä hetkellä, kun oppilas on valmis luovuttamaan tai  ei ole valmis yrittämään. 

Näytä lapsellesi hyvää esimerkkiä, äläkä luovuta itsekään epätoivon iskiessä. Vaadi lapselta tarpeeksi, kannusta epätoivon hetkellä ja kehu paljon yrityksestä!

Matematiikan opetuksessa kannustus on erittäin tärkeässä roolissa.

Kouluitsetunto kasvaa epäonnistumisen kautta

Oppilaalla, jota on kannustettu yrittämään, kasvaa myös vahvuus epäonnistua. Vahvuus epäonnistua on taito,  jolla epäonnistumisista noustaan ylös. ”Vahvan epäonnistujan” kouluitsetunto ei kärsi epäonnistumisista.

Pyrin aina opetuksellani viestimään oppilaille, että kouluarvosanat eivät määritä heidän kehitystään oppijana. Joskus oppilas on tehnyt kanssani todella paljon töitä muutaman kuukauden ajan, mutta matematiikan koenumerossa se ei vielä näy. Tämä saattaa johtua siitä, että tätä tiettyä kehitystä ei ole mitattu matematiikan kokeessa. Kouluarvosanat eivät saisi lannistaa lapsen innostusta oppia. Arvosanat saattavat merkitä lapselle epäonnistumista, mutta vahvan kouluitsetunnon omaava lapsi, ei lannistu, vaan jaksaa yrittää uudestaan. Tämä on kouluitsetuntoa vahvistavaa toimintaa.

Kun lapsi epäonnistuu, häntä tulisi kehua yrittämisestä, eikä kiinnittää huomiota lopputulokseen. Tämän jälkeen tulisi kannustaa uuteen yritykseen, kun sopiva tilanne tulee eteen. Vanhemman tulee myös hyväksyä lapsen mahdollinen epäonnistuminen koulunkäynnissä. Epäonnistua saa, mutta matkaa jatkuu.

Lapsi oppii käyttäytymismalleja usein vanhemmilta. Mikäli vanhempi itse epäonnistuessaan syyttää itseään tai luovuttaa, oppii lapsikin tekemään samoin. Vanhempien on siis hyvä myös miettiä, miten itse suhtautuu epäonnistumiseen ja miten se näkyy perhe-elämässä. Mannerheimin Lastensuojeluliitto on kerännyt myös neuvoja, miten lapsen itsetuntoa tulisi vahvistaa, jossa muistutetaan myös mielikuvan vanhemmasta vaikuttavan lapsen tietoisuuteen itsestään.  Lastenpsykiatrikinpainottaa itseensä tyytyväisen vanhemman olevan oiva roolimalli lapselle.

 Kun kyse on kouluitsetunnosta, haastaisin vanhemmat miettimään, miten he puhuvat itsestään myös oppijana. Millaisia kokemuksia olet kertonut itsestäsi koululaisena? Oletko kuvaillut itseäsi huonona oppijana tai epäonnistujana matematiikassa? Nyt on aika jakaa positiivisia kokemuksia lapsellesi omasta kouluiästäsi!

Tavoitteiden asettaminen

Lapsen  kyky asettaa itselleen tavoitteita auttaa kouluitsetunnon vahvistamisessa. Kouluitsetunto vahvistuu, kun lapsi asettaa tavoitteita, jotka ovat saavutettavissa. Konkreettisia tavotteiden asettamisia perheessä voi olla esimerkiksi rahan säästäminen, harrastuksessa kehittyminen tai kirjojen lukeminen. Tavoitteiden savuttaminen täytyy olla realistista, muuten lapselle saattaa tulla liian paljon pettymyksiä, joista on hankala päästä yli. Kun lapselle opetetaan tavoitteiden asettamista, vahvistaa se lapsen kouluitsetuntoa entisestään. Tärkeää on, että lapsi itse on asettanut tavoitteensa, ei aikuinen!

Lukusuunnitelman tekeminen
on tavoitteiden asettamista.

Minä asetan tavoitteita oppilaitteni kanssa päivittäin. Tärkeää tavoitteiden asettamissa on, että lapsi on itse sitoutunut tekemään töitä sen saavuttamiseksi. Oppitunneillani oppilas kertoo aina itse tavoitteensa.  Ohjailen keskustelun avulla tavoitteen suuntaa, mutta en koskaan ehdota suoraan tavoitetta.  Lukusuunnitelmien tekeminen on  tavoitteiden asemmista ja tavoitteen saavuttamisen harjoittelemista.

Mikäli lapsellasi on vahva kouluitsetunto mm. nämä osa-alueet ovat hänellä vahvoja. Vahva kouluitsetunto voi olla myös, jos yksi osa-alue on heikompi, mutta toinen osa-alue vahvempi. Kouluitsetunto muuttuu koko kouluiän ajan, sillä siihen vaikuttaa moni ympäristötekijä. On mahdotonta, että lapsella olisi aina vahva kouluitsetunto, mutta vanhempana on hyvä pysähtyä aika ajoin pohtimaan ja tarkastelemaan tilannetta. 

OmaOpe,  Natalia