skip to Main Content
040 583 8113 natalia@omaope.com
Alisuoriutuvasta Oppilaasta Motivoituneeksi Oppijaksi.

Alisuoriutuvasta oppilaasta motivoituneeksi oppijaksi.

Tässä on erään oppilaani tarina yhden lukuvuoden ajalta. Pohdin tässä tekstissä, miten alisuoriutuvasta oppilaasta tuli motivoitunut oppija. Miten hän oppi ottamaan vastuun koulunkäynnistä ja mitä siitä seurasi?

Tavatessani Jaakon syksyllä, hän oli 15 -vuotias poika, jolle koulunkäynti oli ollut haasteellista jo vuosia. Jaakon toive oli päästä lukiooon, kuten kaverinsakin. Arvosanat eivät tulisi riittämään, mikäli koulunkäyntiin ei saataisi täyskäännöstä.

Oman näkemykseni mukaan Jaakko alisuoriutui koulutehtävistä, ei saanut tarpeeksi kannustusta ja tarvitsi paljon ohjausta omatoimisuuden käynnistämiseen. Hän oli kuitenkin vastaanottavainen, avoin ja valmis yrittämään. Erityisesti ruotsinkieli oli puuttellisella tasolla, johon Jaakko kaipasi konkreettista tukea, jotta hän pääsisi läpi yhdeksännen luokan ruotsista.

Motivaation löytyminen alisuorituvasta oppilaasta

Sovimme alkutapaamisen jälkeen, että tulen kaksi kertaa viikossa Jaakon luokse pitämään oppitunteja. Aluksi epäilin, riittääkö se pääsyksi tavoitteisiimme. Muutama kuukausi meni, että opimme tuntemaan molempien toimintatavat ja opin kuinka paljon Jaakolta voi vaatia ja missä asioissa hän kaipaa tukea eniten. Alusta asti kuuntelin, kannustin ja annoin positiivista palautetta pienimmissäkin asioissa. Näin pikku hiljaa, kuinka oppilas alkoi yrittämään enemmän ja luottamaan omiin taitoihinsa. Syksyn aikana teimme jokaiselle viikolle viikkosuunnitelman, jossa luki tarkat läksyajat, lukuaikataulut ja läksykerhopäivät, joihin hän osallistui koululla. Jaakko toteutti suunnitelmaamme vaihtelevasti ja tarvitsi yhä päivittäistä tukea. Lähetin välipäivinä muistutuksia tulevista kokeista ja varmistin, että hän on lukenut, mitä pitikin. Samaan aikaan oli tärkeää antaa hänelle tilaa todistaa, että hän osaa ottaa vastuun myös itse. Näistä vastuun ottamisista annoin paljon hyvää palautetta, sillä ne olivat isoja muutoksia Jaakon elämässä. Tämä vaati minulta paljon oppilaan toiminnan analysoimista, jotta tunnistin pienetkin positiiviset muutokset. Pikku hiljaa koulustakin alkoi tulla Hyvä -merkintöjä Wilmaan ja kotonakin arki sujui mutkattomammin. Nämä merkit todistivat, että olimme menossa opetuksen kanssa oikeaan suuntaan!

Jaakon antama palaute syksyllä.

Syksyn päätteeksi Jaakon motivaatio ja oma-aloitteisuus koulua kohtaan oli kasvanut merkittävästi.  Tärkeintä Jaakon koulunkäynnin motivoimisessa oli luottamus, kannustus ja keskustelu. Annoin hänelle mahdollisuuden näyttää niin minulle kuin itsellensäkin, että hän osaa, kun yrittää. Arvostin hänen omatoimisuutta ja oma-aloitteisuutta (jotka olivat vaikeita kulmakiviä koulunkäynnissä) ja jokaisesta onnistumisesta annoin välitöntä positiivista palautetta. Epäonnistumista keskusteltiin, mutta niitä en ottanut huomioon niin vahvasti kuin onnistumisia. Vaikka oli päiviä, kun kokeisiin lukeminen oli unohtunut tai kirjat olivat koulussa, eivät ne vaikuttanut kokonaiskuvaani Jaakon kehityksestä.  Hänen ja monen muun oppilaan tapauksessa on tärkeää katsoa kehityksen suuntaa, eikä tarttua epäonnistumisiin. Jaakon kanssa keskusteleminen oli tärkeä osa oppituntejamme. Se, että hän koki tulleensa kuulluksi, toi luottamusta välillemme.

Viikkosuunnitelma

 

Syksyn aikana ruotsin numeroa saatiin nostettua niin, että ei tarvinnut stressata hylätyistä numeroista ja monen muunkin aineen kohdalla Jaakko nosti numeroa. Joululomalle lähdettiin toiveikkain mielin ja sovimme, että yhteistyötä jatkettaisiin keväällä samanlailla. Tässä vaiheessa lukioon menemisen haave oli muuttunut jo ammattikouluun hakemiseksi. Linja, johon hän haki, oli se, mitä hän itse halusi tulevaisuudessa tehdä. Jaakko oli siis löytänyt oman kiinnostuksen kohteen, joka veisi häntä eteenpäin tulevaisuudessa.

 

Omatoimisuutta vahvistamalla motivoituneeksi oppijaksi

Joululoman jälkeen ponnistaminen yhdeksännen luokan kevään nopeatahtiseen tempoon oli  todellinen herätys kaikille. Olimme juuri saaneet hyvän tahdin koulutöiden hoitamiseen ja Jaakko pysyi tuen avulla koulun tahdissa mukana, mutta yhtään ei ollut varaa hellittää otetta. Kokeiden hurja määrä ja tavoitteissa pysyminen jännitti välillä itseänikin ja olisi ollut kiva antaa Jaakon hengähtää hetki. Keväällä oli aika alkaa vaatimaan hieman enemmän Jaakolta. Hän oli myös valmis ottamaan lisää vastuuta. Annoin enemmän vastuuta kokeiden lukemiseen: en tehnyt enää harjoituskokeita, joiden avulla olin aikaisemmin tarkistanut oppimisen. Painotin lukusuunnitelmassa pysymistä, mutta annoin Jaakon toteuttaa sitä itse omalla tavalla.  Luotin siihen, että koetulokset puhuvat puolestaan, jos hän on hoitanut oman osuutensa hyvin. Kirjoitimme myös kevään tavoitteet seinälle muistutukseksi, epätoivon hetkille.

Jaakon antama palaute keväällä.

Kevään aikana annoin Jaakon tehdä itse omat lukusuunnitelmat opastukseni avulla. Opettelimme myös eri lukutekniikoita ja muistiinpanojen tekemistä, joista hänelle varmasti on apua myös ammattikoulussa. Aina hän ei toteuttanut sitä, mitä pyysin, mutta minä pidin kokonaiskuvan taas mielessä. Jaakko sai tavoitteiden mukaisia numeroita kokeista, hyviä merkintöjä Wilmaan ja tuntien poissaolot olivat merkittävästi vähentyneet. Oppituntimme olivat muuttuneet ohjaustunneiksi, joissa minä annoin raamit, joiden mukaan oppilas teki suunnitelman ja toteutuksen.  Muutamia kertoja kävimme keskustelua, miksi kokeisiin lukeminen on jäänyt viimeiseen iltaan tai miksi hän ei tiennyt edes, että koe on huomenna! Keskustelun jälkeen Jaakko kuitenkin ymmärsi, mitä oli tehnyt vastuuttomastin (eikä syy ollut koiran, jonka piti päästä ulos samalla hetkellä, kun Jaakon olisi pitänyt lukea). Kyseessä on kuitenkin teinipoika, joten sen puolesta satunnaiset vastuuttomuudet täytyy hyväksyä.

Tie syksystä kesään ei ollut helppo, mutta osoitti oppilaalle, että hän osaa ja pystyy, kun uskaltaa yrittää! Jaakko oli tyytyväinen päättötodistukseensa, johon mahtui muutamia positiivisia yllätyksiäkin. Kaikkien yllätykseksi hän sai myös stipendin!

Nyt kevään ollessa ohi ja Jaakon siirtyessä kesälomalle, olen helpottunut ja ylpeä opettaja. Voin rehellisesti olla tyytyväinen oman työni tulokseen. On hienoa seurata, kuinka nuori herää eloon ja on toiveikas omasta tulevaisuudestaan. On hienoa tuntea, että omalla työlläni on ollut suuri merkitys nuoren elämässä. Erityisen hienoa on tietää, että tämä oppilas tulee pärjäämään ja menestymään elämässään.

Tämä opettaja voi lähteä hyvillä mielin kesälomalle!

 

OmaOpe, Natalia

Back To Top